Syksyn luettuja kirjoja

Alkusivulla määritellään sana bolla:
1. haamu, näkymätön, peto, piru
2. tuntematon eläinlaji, käärmeenkaltainen olento
3. ulkopuolinen

Romaani on kauhea ja traaginen kertomus sodasta ja Arsimista ja Milosista, jotka rakastuvat Kosovossa Pristinassa sodan syttymisen kynnyksellä. Arsim on albaani ja tahollaan naimisissa Ajshen kanssa. Hän on aloitteleva kirjailija ja kirjallisuudenopiskelija. Milos on serbi ja opiskelee lääkäriksi. Tämä on perusasetelma, jota kuvataan Arsimin silmin. Milos pääsee ääneen muistikirjan katkelmilla, jotka  avaavat Balkanin sodan kauhistuttavaa julmuutta  ja hänen kohtaloaan sodan jaloissa. Albaanina Arsim lähtee perheineen maanpakoon serbivaltaa.

Sodan loputtua Arsim lähtee Pristinaan etsimään Milosia. Hänelle selviää lopulta Milosin kohtalo. Kirjassa mikään ei ole mustavalkoista, ja lukija joutuu miettimään hyvän ja pahan olemusta. Kirjan nimi on osuva. Kirjan tapahtumat ja filosofia kietoutuvat tähän käärmeeseen, jolla on kaksiteräinen kieli, jota ei voi selittää, koska se onkin näkymätön. Se tulee esiin kirjailijan kauniissa ilmaisuissa, jotka tekevät tekstistä ihon alle menevää, niin että kirjan luettuaan lukija on vereslihalla.

Kirjassa nousee esiin myös Arsimin vaimo Ajshe, joka nousee merkitseväksi ihmiseksi Arsimin elämässä, vaikka Arsim on kohdellut häntä kaltoin. He olivat avioituneet perheidensä tahdosta, se oli järjestetty avioliitto.

Kolmantenatoista vuonna paholaista odotti suurenmoisin sen koskaan kohtaama näky; se oli tyttö, syömänsä kanssa yhdeksi tullut, uljaassa käärmeennahassaan, siivekkäässä ylhäisyydessään, joka eli nyt pimeästä, käärmeestä, ja käärme siitä.

”Bolla”, paholainen sanoi ja antoi auringon kajastaa sisään luolan suusta, langeta luomuksensa ylle. Silloin tyttö koki ensi kertaa valon ja se valo oli kaunis.

 

Pajtim Statovci: Bolla. Otava 2019.

—————————————————————————————-

Olen lukenut aikaisemmin Sirpa Kähkösen Kuopio-sarjasta vain yhden teoksen. Henkilöt eivät ole siksi tuttuja, mutta se ei haittaa lukemiskokemusta. Muistoruoho-teoksessa keskiössä ovat neljä iäkästä naista: Anna, Iida, Siiri ja Helvi. Annalla ja Siirillä on yhteinen lapsenlapsi Hilla, joka lähtee pioneerileirille. Eletään siis 70-lukua Suomessa. Mummot ovat hoitaneet Hillaa, kun tämän vanhemmilla on ollut vaikeuksia elämänsä kanssa.

Kirjan nimi viittaa kuitenkin siihen, että on kysymys naisten muistoista: nuoruuden ja sota-ajan muistoista. Myös vaietuista ja kipeistä muistoista, joista vasta nyt uskalletaan puhua ja joiden seuraukset ulottuvat kirjan nykypäivään asti. Tässä kirjassa näkökulmatekniikka toimii hyvin. Lukijalle muodostuu vähä vähältä kokonaiskuva eri ihmisten ajatusten kautta.

Välillä kertojaksi ilmaantuvat kuu ja huoneisto A 21. Mielenkiintoisia elementtejä, joita olisi voinut käyttää enemmänkin, nyt ne jäävät vähän irrallisiksi.

 

Sirpa Kähkönen: Muistoruoho. Otava 2019.

————————-