Vuonna 2022 luettua, proosaa ja runoa

Cullhed, Elin: Euforia : romaani Sylvia PlathistaDitlevsen, Tove: LapsuusDitlevsen, Tove: NuoruusDitlevsen, Tove: AikuisuusErnaux; Annie: Isästä; ÄidistäErnaux, Annie: VuodetFossum, Karin: Paha äitiGlück, Louise: Talvisia reseptejä kollektiivistaHaahtela, Joel: Jaakobin portaatHaasjoki, Pauliina: NausikaaHytönen, Ville: Johannes-AndreasHyvärinen, Jussi: Olduvain rotkoJalonen, Riitta: Omat kuvatKarlström, Sanna: Pehmeät kudoksetKosola, Susinukke: Turkoosi vyöhykeKrohn, Leena: TainaronLefteri, Christy: Aleppon mehiläistarhuriLevy, Deborah: Elämisen hintaLevy, Deborah: Mitä en … Jatka lukemista Vuonna 2022 luettua, proosaa ja runoa

Advertisement

Yksityinen ja yleinen

Annie Ernauxin kirja Vuodet on nautittavaa luettavaa. Joulunpyhinä luin kirjan loppuun. Se kertoo toisen maailmansodan jälkeisestä ajasta Ranskassa ja Euroopassa nykypäiviin asti. Se kertoo maaseudulta lähteneestä tytöstä ja hänen perheestään ja hänen aikuisuudestaan. Kirja on kirjailijanmuistelmateos hänen omasta elämästään, mutta yksityinen on samalla kuvausta aikakausista, jotka ovat kaikille tunnistettavia. Yksityinen muuntuu yleiseksi, mikä tekee kirjasta … Jatka lukemista Yksityinen ja yleinen

” Näin muistot pysyvät”

Tämän syksyn parhaimpia lukukokemuksia on ollut Riitta Jalosen kirja Omat kuvat. Kirjassa ovat yhtä aikaa läsnä minä-kertojan lapsuus, nuoruus ja aikuisuus. Ne limittyvät kirkkaina kuvina kirjailijantyön lähtökohdiksi. Lapsuuden kokemuksiin, jotka jättivät vahvan jäljen, kuuluivat nuorena sairastettu tuberkuloosi ja elämä perheessä kasvattiveljen kanssa. Ne vaikuttivat kirjailijan aikuisuuteen asti. Kirjassa kerrotaan myös myös kirjailijan aikaisemman Kirkkaus-kirjan synnystä … Jatka lukemista ” Näin muistot pysyvät”

Unohtunut runo, jonka taas muistin

Siivosin kirjoituspöytäni laatikoita, ja sieltä löytyi paljon printattuja runoja ja muita tekstejä eri ajoilta, unohtuneita muistivihkoja, joissa käsin kirjoitettuja tekstien aihioita ja monien vuosien turhaa sälää, joita olin säilyttänyt laatikoiden täytteenä. Olen aikaisemmin leikellyt kiinnostavia lehtileikkeitä. Yhden kirjoitusvihkon välistä putosi leike vuodelta 2016, jonka otsikko oli: "Tsetsenialainen kirjastonjohtaja eli kuukausia kellarissa, koska Venäjä vain pommitti … Jatka lukemista Unohtunut runo, jonka taas muistin

Uusia kirjoja ja klassikot

Kesän kirjapinostani olen napannut hyviä lukukokemuksia, kuten Anneli Vehkoon nykyaikaan ja Pariisiin sijoittuva, naisen elämää avioeron jälkeen pohtiva, Se kesä Pariisissa. Myös iki-ihana Elizabeth Stroutin Voi William! oli hieno ja paljastava avioliittoromaani. Tove Ditlevsenin trilogian kolmas osa Aikuisuus oli myös pakko lukea, olinhan lukenut kaksi edellistä osaa. Se oli hyvin raadollinen kuvaus kirjailijan luisumisesta välillä … Jatka lukemista Uusia kirjoja ja klassikot

Lapsuus 1920-luvulla ja nuoruus ennen sotaa.

Tove Ditlevsen on tanskalainen kirjailija, jonka vuonna 2021 suomeksi julkaistut teokset Lapsuus ja Nuoruus, julkaistiin Tanskassa jo vuonna 1967. Ne ovat kaksi ensimmäistä osaa omaelämäkerrallisesta trilogiasta. Kirjailija kuvaa omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan Kööpenhaminan työläiskaupunginosassa 1920-1930-luvulla. Teksti vaikuttaa kuitenkin tuoreelta ja modernilta. Se on välillä lähes tajunnanvirtamaista kuvausta. Kirja koostuu episodimaisista luvuista, ja dialogit on upotettu … Jatka lukemista Lapsuus 1920-luvulla ja nuoruus ennen sotaa.

Vuonna 2021 luettua: romaaneja, elämäkertaa, matkoja, runoja

Glück, Louise: Uskollinen ja hyveellinen yöHeino, Hannimari & Wallin, Kristiina: MatkakirjeitäItäranta, Emmi: Kuunpäivän kirjeetJokinen, Elina: Päivä, jona Stella Julmala tuli hulluksiJärvinen, Anna: Uni viime yönäKallio, Katja: Tämä läpinäkyvä sydänKannas, Vappu: Kirjeitä JapaniinKrohn, Leena: Mitä en koskaan oppinutKöngäs, Heidi: Siivet kantapäissäLiksom, Rosa: VäyläMcCall Smith, Alexander: Kadonneiden ystävien maillaNieminen, Kai: Heräsin taas unestaOgawa, Yoko: MuistipoliisiRäinä, Jenni: KulkijatSalmela, … Jatka lukemista Vuonna 2021 luettua: romaaneja, elämäkertaa, matkoja, runoja

Syyskirja

Marraskuun alussa syksyn ja talven rajalla olin veden äärellä, jossa voimakas syystuuli puhalsi aaltoihin vaahtopäitä, ja veden pauhu kuului lakkaamatta. Olin mökillä syysretkellä ja hakemassa innoitusta. Retkilukemisena oli Johanna Venhon Syyskirja, jossa ollaan kesän ja syksyn rajalla meren äärellä Klovharun saarella. Tove ja Tuulikki (Tooti) viettävät siellä viimeisiä päiviä elokuussa 1991, sillä he ovat päättäneet … Jatka lukemista Syyskirja

Äiti katoaa.

Kristiina Wallin on julkaissut ensimmäisen proosateoksensa. Hän on tunnettu runoilijana kuudella runokokoelmallaan. Hän on kirjoittanut myös kirjeteokset Puutarhakirjeitä ja Matkakirjeitä yhdessä Hannimari Heinon kanssa. Jo kirjeissä näkyi hänelle ominainen kielen tyyli, joka jatkuu myös hänen esikoisromaanissan. Kieli on kiehtovaa, kerroksellista ja kuvallista. Se vie kirjan henkilöiden: Ursulan ja Veeran, äidin ja tyttären, pään sisään, mielen … Jatka lukemista Äiti katoaa.

Mitä en koskaan oppinut

Leena Krohn on kirjoittanut esseekirjan, jossa hän palaa lapsuuteensa ja nuoruuteensa, vaikka hän kirjan jälkisanojen mukaan oli päättänyt, ettei koskaan kirjoita omasta menneisyydestään. Kirja valottaa hienosta hänen kirjailijakuvaansa ja ajatusmaailmaansa. Lopussa on kahdeksan runoa otsikolla Uskoisinko silmiäni. Kirjan aluksi Krohn mainitsee neljä lausetta, jotka ovat kulkeneet läpi hänen elämänsä: Elämä on unelma, josta herättyämme jää … Jatka lukemista Mitä en koskaan oppinut