Joel Haahtelan pienoisromaani on helmi

Kun sain käsiini Joel Haahtelan uusimman romaanin, jätin kaiken muun odottamaan. Niin kuin moni muukin kirjallisuuden ystävä minäkin rakastan hänen kirjojaan. Myös Hengittämisen taito palkitsee lukijansa. Se antaa ajattelemisen aihetta ja kauniin kokemuksen. Kaikki tämä kielen ja tarinan avulla. Kirjan tarina on kirkas ja selkeästi punottu. Siinä on kysymys isän etsimisestä ja isän ja pojan … Jatka lukemista Joel Haahtelan pienoisromaani on helmi

Patti Smithin Apinan vuosi

Patricia Lee "Patti" Smith (s. 1946) on yhdysvaltalainen muusikko, kirjailija ja valokuvaaja. Hänen kirjallisesta tuotannostaan olen aikaisemmin lukenut muistelmateoksen Uneksuntaa (Pallaudium, 2016) ja esseeteoksen Omistautuminen (Siltala, 2018). Uneksuntaa-kirja on helmi kirjojen joukossa; siinä on proosaa, runoja ja ajatelmia. Jo nimikin on kiehtova: alkuperäisen teoksen nimi Woolgathering tarkoittaa sekä uneksuntaa että villanpoimintaa. Tänä syksynä ilmestyi Patti … Jatka lukemista Patti Smithin Apinan vuosi

Syksy Vilsandin saarella

Pari vuotta sitten luin edellisen, vuonna 2017 suomennetun Tõnu Õnnepalun kirjan Paratiisi ja ihastuin. Siinä kirjassa kirjailija viettää viikon lapsuutensa maisemissa Hiidenmaan kylässä ja palaa lapsuuteensa ja yli kahdenkymmenen vuoden takaiseen maailmaan (kirja ilmestyi eestiksi vuonna 2009). Siksi tartuin innolla Õnnepalun Lopetuksen enkeli -kirjaan, joka ilmestyi Virossa vuonna 2015 ja suomeksi 2020 Jouko Väisäsen suomentamana. … Jatka lukemista Syksy Vilsandin saarella

Surullinen pianisti

Olen lukenut 650-sivuisen Ishiguron kirjan herra Ryderistä, kuuluisasta pianistista, joka on tullut eurooppalaiseen kaupunkiin pitämään konserttia. Välillä luin sivuja harppoen ja aloin jo uupua niin kuin Ryderkin kaikkien käänteiden ja tapahtumien pyörteessä, mihin hän joutui. Kirja on unenomainen tapahtumien ketju, kuin painajaisuni, jossa eksytään ja joudutaan sivupoluille eikä koskaan päästä perille. Ryder majoittuu hotelliin, ja … Jatka lukemista Surullinen pianisti

Kukkien kapina

On aika päivittää lukupäiväkirjaa. Listasin luettuja romaaneja: Tiina Lehikoinen: Kukkien kapina : yökertomuksia Jeanette Winterson: Aikakuilu Sara Stridsberg: Rakkauden Antarktis Helena Sinervo: Tytön huone Anneli Kanto: Kirjoittamassa --------------------------------------------------------------- Tiina Lehikoisen Kukkien kapina oli alaotsikosta huolimatta kesäpäivien parasta lukemistoa. Se sisältää ihanan absurdeja ja vapauttavia novelleja, jotka sisältävät myös lyyristä kerrontaa, joka vetosi minuun. Novellit ovat … Jatka lukemista Kukkien kapina

Huhtikuussa tutustuttu: Olive, Lanny ja Vi

Kirjaston kirjat alkavat olla luettu. Ne, jotka kävin lainaamassa ennen poikkeustilaa, jolloin kirjastot olivat vielä auki. Vaikka en kuulu riskiryhmään, enkä ole karanteenissa, kotona  olen ollut pakostakin enemmän kuin tavallisesti. Lukeminen on ollut yksi selviämisen keinoista. Nyt on täytynyt turvautua kirjakauppaan. Viime vuonna kertyneet bonusrahat käytin yhteen kirjaan: Elizabeth Stroutin Olive Kitteridge. Ennen suomennosta kirjaan … Jatka lukemista Huhtikuussa tutustuttu: Olive, Lanny ja Vi

Kumpi oli ensin: kuva vai sana?

puutarhassa asuu japanilainen haiku nainen katoaa kasvien peittoon, henkien sekaan osaksi runoa väreilevä valo sytyttää liljojen kukinnot purppuranpunaiseen tuleen vihreässä lehvistössä pilkistävät kuokan varsi aurinkohattu     ©Seija Salminen --------------------------------------------------- auringon valo nyrjäyttää värit laitamille sinkoaa heleän punaista keltainen haalentuu - syvänpunainen sisin Daaliat kukkivat mieli yrittää väistää näkyä kaupungissa ihmisten keskellä räjähtää, huutoa. itkua, … Jatka lukemista Kumpi oli ensin: kuva vai sana?

Vuonna 2019 luettua

Kirjoitan tähän listauksen vuonna 2019 lukemistani kirjoista. Suurin osa on vuonna 2019 ilmestyneitä, joitakin vanhempia on mukana. Suoraan kirjoittamiseen liittyviä kirjoja, joita olen lueskellut taustatyönä, en ole ottanut mukaan. En myöskään puutarha- ja käsityökirjoja. Silloin kun on kirjoitusvaihe päällä, ei tule paljonkaan luettua. Proosa: Joel Haahtela: Adelen kysymys++ Elina Hirvonen: Punainen myrsky Emma Hooper: Koti-ikävän … Jatka lukemista Vuonna 2019 luettua

Japanilaista viisautta

Tänä vuonna ilmestynyt Noriko Morishitan kirja Tyttö ja teeseremonia sisältää 15 oivallusta elämästä, ja  kirjassa on saman verran lukuja. Kirja kertoo japanilaisen teeseremonian harjoittamisesta ja siitä, miten sen kautta oppii huomaamaan syvemmin ympäristöään eri vuodenaikoina ja jotakin myös elämän tarkoituksesta. Kirjaa lukiessa saa oivalluksia omaan elämäänsä, vaikka ei teeseremoniaa harjoittaisikaan. Seuraavassa on sitaatti kirjailijan sanoista … Jatka lukemista Japanilaista viisautta

Tanssikaa!

Odotukset olivat korkealla, kun aloin lukea Riitta Jalosen uutsinta kirjaa. Olinhan lukenut Kirkkaus-teoksen ja ihastunut siihen mielen määrin. Kirjan alku tuntui aluksi vieraalta, ei houkuttelevalta. Onneksi jatkoin lukemista, joka palkitsi päähenkilön sisäisten tuntojen ja muistojen kuvauksilla. Alussa ollaan nykyhetkessä, välillä sodanjälkeisessä ajassa 1950-luvulla. Aika kulkee limittäin ja lomittain päähenkilön Elisabetin ajatuksissa. Kirjassa pääosan saavat perhe … Jatka lukemista Tanssikaa!