Pääsiäisen hiljaisten hetkien aikana ulkoilun, nukkumisen ja vierailujen lomassa luin Pirkko Soinisen kirjoittaman kirjan Kipulintu. Kirjassa kuljetaan runoilija Maila Pylkkösen maailmaan, hänen elämäänsä ja runouteensa. Runoilija eli vuosina 1931-1986. En voi sanoa tuntevani hyvin Pylkkösen runoutta, mutta kirja herätti mielenkiinnon ja näytti tien myös hänen runouteensa. Kirjassa maninittujen aikalaisten Eeva-Liisa Mannerin ja Mirkka Rekolan runous … Jatka lukemista Runoilijan mieli
Tarina jatkuu
Joonatan Tola kirjoittaa omaelämäkerrallista kirjasarjaa, jonka ensimmäinen osa oli Punainen planeetta (2021). Siinä keskiössä oli alkoholisoituneen ja mielenterveysongelmaisen isän tarina. Hullut ihanat linnut jatkaa kertomusta, jossa keskitytään äidin tarinaan isän kuoltua. Kirjan loppusanoissa kirjailija selventää, että teos on osa sarjaa, jossa hän tarkastelee rikkonaista elämäntarinaansa kaunokirjallisuuden keinoin ja mielikuvitusta hyödyntäen. Kirjassa perheen elämää katsotaan 6-vuotiaan … Jatka lukemista Tarina jatkuu
Vuonna 2022 luettua, proosaa ja runoa
Cullhed, Elin: Euforia : romaani Sylvia PlathistaDitlevsen, Tove: LapsuusDitlevsen, Tove: NuoruusDitlevsen, Tove: AikuisuusErnaux; Annie: Isästä; ÄidistäErnaux, Annie: VuodetFossum, Karin: Paha äitiGlück, Louise: Talvisia reseptejä kollektiivistaHaahtela, Joel: Jaakobin portaatHaasjoki, Pauliina: NausikaaHytönen, Ville: Johannes-AndreasHyvärinen, Jussi: Olduvain rotkoJalonen, Riitta: Omat kuvatKarlström, Sanna: Pehmeät kudoksetKosola, Susinukke: Turkoosi vyöhykeKrohn, Leena: TainaronLefteri, Christy: Aleppon mehiläistarhuriLevy, Deborah: Elämisen hintaLevy, Deborah: Mitä en … Jatka lukemista Vuonna 2022 luettua, proosaa ja runoa
Yksityinen ja yleinen
Annie Ernauxin kirja Vuodet on nautittavaa luettavaa. Joulunpyhinä luin kirjan loppuun. Se kertoo toisen maailmansodan jälkeisestä ajasta Ranskassa ja Euroopassa nykypäiviin asti. Se kertoo maaseudulta lähteneestä tytöstä ja hänen perheestään ja hänen aikuisuudestaan. Kirja on kirjailijanmuistelmateos hänen omasta elämästään, mutta yksityinen on samalla kuvausta aikakausista, jotka ovat kaikille tunnistettavia. Yksityinen muuntuu yleiseksi, mikä tekee kirjasta … Jatka lukemista Yksityinen ja yleinen
” Näin muistot pysyvät”
Tämän syksyn parhaimpia lukukokemuksia on ollut Riitta Jalosen kirja Omat kuvat. Kirjassa ovat yhtä aikaa läsnä minä-kertojan lapsuus, nuoruus ja aikuisuus. Ne limittyvät kirkkaina kuvina kirjailijantyön lähtökohdiksi. Lapsuuden kokemuksiin, jotka jättivät vahvan jäljen, kuuluivat nuorena sairastettu tuberkuloosi ja elämä perheessä kasvattiveljen kanssa. Ne vaikuttivat kirjailijan aikuisuuteen asti. Kirjassa kerrotaan myös myös kirjailijan aikaisemman Kirkkaus-kirjan synnystä … Jatka lukemista ” Näin muistot pysyvät”
Unohtunut runo, jonka taas muistin
Siivosin kirjoituspöytäni laatikoita, ja sieltä löytyi paljon printattuja runoja ja muita tekstejä eri ajoilta, unohtuneita muistivihkoja, joissa käsin kirjoitettuja tekstien aihioita ja monien vuosien turhaa sälää, joita olin säilyttänyt laatikoiden täytteenä. Olen aikaisemmin leikellyt kiinnostavia lehtileikkeitä. Yhden kirjoitusvihkon välistä putosi leike vuodelta 2016, jonka otsikko oli: "Tsetsenialainen kirjastonjohtaja eli kuukausia kellarissa, koska Venäjä vain pommitti … Jatka lukemista Unohtunut runo, jonka taas muistin
Uusia kirjoja ja klassikot
Kesän kirjapinostani olen napannut hyviä lukukokemuksia, kuten Anneli Vehkoon nykyaikaan ja Pariisiin sijoittuva, naisen elämää avioeron jälkeen pohtiva, Se kesä Pariisissa. Myös iki-ihana Elizabeth Stroutin Voi William! oli hieno ja paljastava avioliittoromaani. Tove Ditlevsenin trilogian kolmas osa Aikuisuus oli myös pakko lukea, olinhan lukenut kaksi edellistä osaa. Se oli hyvin raadollinen kuvaus kirjailijan luisumisesta välillä … Jatka lukemista Uusia kirjoja ja klassikot
Lapsuus 1920-luvulla ja nuoruus ennen sotaa.
Tove Ditlevsen on tanskalainen kirjailija, jonka vuonna 2021 suomeksi julkaistut teokset Lapsuus ja Nuoruus, julkaistiin Tanskassa jo vuonna 1967. Ne ovat kaksi ensimmäistä osaa omaelämäkerrallisesta trilogiasta. Kirjailija kuvaa omaa lapsuuttaan ja nuoruuttaan Kööpenhaminan työläiskaupunginosassa 1920-1930-luvulla. Teksti vaikuttaa kuitenkin tuoreelta ja modernilta. Se on välillä lähes tajunnanvirtamaista kuvausta. Kirja koostuu episodimaisista luvuista, ja dialogit on upotettu … Jatka lukemista Lapsuus 1920-luvulla ja nuoruus ennen sotaa.
Vuonna 2021 luettua: romaaneja, elämäkertaa, matkoja, runoja
Glück, Louise: Uskollinen ja hyveellinen yöHeino, Hannimari & Wallin, Kristiina: MatkakirjeitäItäranta, Emmi: Kuunpäivän kirjeetJokinen, Elina: Päivä, jona Stella Julmala tuli hulluksiJärvinen, Anna: Uni viime yönäKallio, Katja: Tämä läpinäkyvä sydänKannas, Vappu: Kirjeitä JapaniinKrohn, Leena: Mitä en koskaan oppinutKöngäs, Heidi: Siivet kantapäissäLiksom, Rosa: VäyläMcCall Smith, Alexander: Kadonneiden ystävien maillaNieminen, Kai: Heräsin taas unestaOgawa, Yoko: MuistipoliisiRäinä, Jenni: KulkijatSalmela, … Jatka lukemista Vuonna 2021 luettua: romaaneja, elämäkertaa, matkoja, runoja
Syyskirja
Marraskuun alussa syksyn ja talven rajalla olin veden äärellä, jossa voimakas syystuuli puhalsi aaltoihin vaahtopäitä, ja veden pauhu kuului lakkaamatta. Olin mökillä syysretkellä ja hakemassa innoitusta. Retkilukemisena oli Johanna Venhon Syyskirja, jossa ollaan kesän ja syksyn rajalla meren äärellä Klovharun saarella. Tove ja Tuulikki (Tooti) viettävät siellä viimeisiä päiviä elokuussa 1991, sillä he ovat päättäneet … Jatka lukemista Syyskirja
Äiti katoaa.
Kristiina Wallin on julkaissut ensimmäisen proosateoksensa. Hän on tunnettu runoilijana kuudella runokokoelmallaan. Hän on kirjoittanut myös kirjeteokset Puutarhakirjeitä ja Matkakirjeitä yhdessä Hannimari Heinon kanssa. Jo kirjeissä näkyi hänelle ominainen kielen tyyli, joka jatkuu myös hänen esikoisromaanissan. Kieli on kiehtovaa, kerroksellista ja kuvallista. Se vie kirjan henkilöiden: Ursulan ja Veeran, äidin ja tyttären, pään sisään, mielen … Jatka lukemista Äiti katoaa.
Mitä en koskaan oppinut
Leena Krohn on kirjoittanut esseekirjan, jossa hän palaa lapsuuteensa ja nuoruuteensa, vaikka hän kirjan jälkisanojen mukaan oli päättänyt, ettei koskaan kirjoita omasta menneisyydestään. Kirja valottaa hienosta hänen kirjailijakuvaansa ja ajatusmaailmaansa. Lopussa on kahdeksan runoa otsikolla Uskoisinko silmiäni. Kirjan aluksi Krohn mainitsee neljä lausetta, jotka ovat kulkeneet läpi hänen elämänsä: Elämä on unelma, josta herättyämme jää … Jatka lukemista Mitä en koskaan oppinut
Matkoja ennen pandemiaa
Kirjailija Saila Susiluoto on matkustanut residenssiin Italiaan kirjoittamaan. Matkasta syntyy kirja Kehrä, joka on matkapäiväkirja sekä pohdiskeleva romaani, runoilijan ensimmäinen proosateos. Se koostuu katkelmista: elämästä Italiassa, muistoista, surusta ja ennen muuta ilmastonmuutoksesta ja sen tuomasta ahdistuksesta. Hän käsittelee myös kirjoittamista ja sanoja, myyttejä. "Katson Trejan laakson vihreitä kukkuloita hyttysverkon lävitse, se on ruudutettu maisema tai … Jatka lukemista Matkoja ennen pandemiaa
Kaunistelematon perhetarina
Kirjailija Nina Wähä on syntynyt Tukholmassa, mutta hänen äitinsä on kotoisin Tornionjokilaaksosta, johon kirjan tapahtumat sijoittuvat. Kirja on perhetarina, jota kerrotaan paljolti Annin, perheen vanhimman, elossa olevan tyttären näkökulmasta. Kirja alkaa siitä, kun hän matkustaa Tukholmasta lapsuudenkotiinsa Suomen puoleiseen Tornionjokilaaksoon. Anni on viimeisillään raskaana. Hänellä on yksitoista elossa olevaa sisarusta. Kaksi nuorinta ovat kuolleet jo … Jatka lukemista Kaunistelematon perhetarina
Vuonna 2020 luettua
Listasin vuonna 2020 lukemiani kirjoja, proosaa ja runoja: Selja Ahava: Nainen joka rakasti hyönteisiäAnne Cathrine Bomann: AgatheKristina Carlson: EunukkiJoel Haahtela: Hengittämisen taitoVille Hytönen: ThuleKazuo Ishiguro: Surullinen pianistiAnneli Kanto: KirjoittamassaTommi Kinnunen: Ei kertonut katuvansaAnni Kytömäki: MargaritaArto Lappi: Taivaanpohjassa laulavat valaatTiina Lehikoinen: Kukkien kapinaEppu Nuotio: Maggie ja minäMax Porter: LannyAntti Rönkä & Petri Tamminen: Silloin tällöin onnellinenSally … Jatka lukemista Vuonna 2020 luettua
Muodonmuutoksia
Luin Selja Ahavan kirjan Nainen joka rakasti hyönteisiä, ja olin lumoutunut. Olen lueskellut sitä vielä toiseen kertaan ja kirja on kerrassaan hieno. Se alkaa kauniilla kuvauksella koralliriutasta ja korallien hedelmöittymisestä, ja sinne se myös loppuu. Alussa on kyse syntymästä, lopussa kuolemasta. Siihen väliin mahtuu monessa ajassa kulkeva maailma. Viisi yötä täysikuun jälkeen korallin rakkulat puhkeavat. … Jatka lukemista Muodonmuutoksia
Joel Haahtelan pienoisromaani on helmi
Kun sain käsiini Joel Haahtelan uusimman romaanin, jätin kaiken muun odottamaan. Niin kuin moni muukin kirjallisuuden ystävä minäkin rakastan hänen kirjojaan. Myös Hengittämisen taito palkitsee lukijansa. Se antaa ajattelemisen aihetta ja kauniin kokemuksen. Kaikki tämä kielen ja tarinan avulla. Kirjan tarina on kirkas ja selkeästi punottu. Siinä on kysymys isän etsimisestä ja isän ja pojan … Jatka lukemista Joel Haahtelan pienoisromaani on helmi
Patti Smithin Apinan vuosi
Patricia Lee "Patti" Smith (s. 1946) on yhdysvaltalainen muusikko, kirjailija ja valokuvaaja. Hänen kirjallisesta tuotannostaan olen aikaisemmin lukenut muistelmateoksen Uneksuntaa (Pallaudium, 2016) ja esseeteoksen Omistautuminen (Siltala, 2018). Uneksuntaa-kirja on helmi kirjojen joukossa; siinä on proosaa, runoja ja ajatelmia. Jo nimikin on kiehtova: alkuperäisen teoksen nimi Woolgathering tarkoittaa sekä uneksuntaa että villanpoimintaa. Tänä syksynä ilmestyi Patti … Jatka lukemista Patti Smithin Apinan vuosi
Syksy Vilsandin saarella
Pari vuotta sitten luin edellisen, vuonna 2017 suomennetun Tõnu Õnnepalun kirjan Paratiisi ja ihastuin. Siinä kirjassa kirjailija viettää viikon lapsuutensa maisemissa Hiidenmaan kylässä ja palaa lapsuuteensa ja yli kahdenkymmenen vuoden takaiseen maailmaan (kirja ilmestyi eestiksi vuonna 2009). Siksi tartuin innolla Õnnepalun Lopetuksen enkeli -kirjaan, joka ilmestyi Virossa vuonna 2015 ja suomeksi 2020 Jouko Väisäsen suomentamana. … Jatka lukemista Syksy Vilsandin saarella
Surullinen pianisti
Olen lukenut 650-sivuisen Ishiguron kirjan herra Ryderistä, kuuluisasta pianistista, joka on tullut eurooppalaiseen kaupunkiin pitämään konserttia. Välillä luin sivuja harppoen ja aloin jo uupua niin kuin Ryderkin kaikkien käänteiden ja tapahtumien pyörteessä, mihin hän joutui. Kirja on unenomainen tapahtumien ketju, kuin painajaisuni, jossa eksytään ja joudutaan sivupoluille eikä koskaan päästä perille. Ryder majoittuu hotelliin, ja … Jatka lukemista Surullinen pianisti
Kuukausi residenssissä. Matkapäiväkirjan sivuja.
6.5.2019 Saavuin iltapäivällä bussilla Tallinnasta Haapsaluun, ja kävelin majapaikkaani Villa Werneriin Suur-Lossikadulle matkalaukkua vetäen ja reppu selässä. Avaimet minulla oli jo asuntoon. Repussa oli läppäri, jolla on tarkoitus kirjoittaa täällä, ja muistikirja, johon kirjoitan vaikutelmia ja runonpätkiä. Asunto on toisessa kerroksessa. Se on viihtyisä, virolaiseen tapaan kotoisa yksiö. Pieni keittiö, jossa on ruokapöytä, toinen huone, … Jatka lukemista Kuukausi residenssissä. Matkapäiväkirjan sivuja.
KIRJAPIISKU 