Kirjan lähtökohtana on sininen väri, ultramariini, ja mikä tahansa sininen.
2. Niin minä rakastuin väriin – tässä tapauksessa siniseen -kuin olisin langennut lumoukseen, jossa halusin kaikin voimin pysyä., josta halusin pois, vuoron perään.
6. Rakkauteni alkumaisema on puoliympyrä sokaisevan turkoosia merta. Sellainen sini tekee pelkällä olemassaolollaan elämästäni merkityksellistä siksi, että olen nähnyt sen. Että olen nähnyt sellaista kauneutta. Joutunut se keskelle. Vailla valinnan mahdollisuutta. Palasin sinne eilen ja seisoin taas vuoren harjalla.
Kirja ei ole värioppia vaan sen on faktaa ja fiktiota sekoittava tutkimusmatka, johon liittyy nautintoa, kipua ja yksinäisyyttä. Se koostuu katkelmista, jotka on numeroitu, niitä on kaikkiaan 240. Punaisena tai tässä tapauksessa sinisenä lankana kulkee väri, englanniksi blue, jolla on englannin kielessä kuten tiedetään, myös muita merkityksiä kuten surullinen ja alakuloinen.
Kun luen kirjaa useana päivänä, alan nähdä sinisiä asioita ympärilläni. Kertojalle tuotiin lahjoina kaikkia mahdollisia sinisiä asioita, kun hän kertoi kirjoittavansa sinisestä. Mutta se on vain pintaa.
Kirjoittaja pohtii sinisen värin alkuperää, sinistä taivasta, ja kohdassa 157 tulee mukaan valo, jota ilman ei olisi sinistäkään: …taivaan sini johtuu sen takaisen tyhjän tilan pimeydestä. Eräässä valo-opin julkaisussa asia ilmaistaan näin: ”Kun minkä tahansa planeetan ilmakehää katsotaan avaruuden mustuutta vasten ja auringon kaltaisen tähden valaisemana, sen väri on aina sininen.” Missä tapauksessa sininen on jonkinlainen tyhjyyden ja tulen tuottama ekstaattinen vahinko.
Kirja menee tosiaan elämän perusasioiden äärelle, olemassaolomme ytimeen. Se on täynnä kiehtovia ajatuksia ja kauneutta. Se on myös kertomus menetetystä rakkaudesta, hänestä, jonka kertoja olisi halunnut pitää mieluummin kuin kaiken sinisen maailmassa.
239. Mutta nyt puhutaan niin kuin rakkaus olisi lohtua. Simone Weill ilmoitti toisin. Rakkaus ei ole lohtua, hän kirjoitti. Se on valoa.
240. Hyvä on, muotoilen uudestaan. Kun olin elossa, en pyrkinyt oppimaan kaipauksesta vaan valosta.
Maggie Nelson: Sinelmiä. S&S 2019. Suomentanut Kaijamari Sivill.
——————————————————————–
Johanna Venho on kirjoittanut fiktiivisen romaanin Sylvi Kekkosesta, presidentin puolisosta, joka oli myös kirjailija. Romaani on hieno osoitus siitä, kuinka Venho on saanut herkkävireisesti esiin henkilön sisäistä maailmaa. Vaikka kohde on ollut julkisuuden henkilö ja vieläpä ikonisen Urho Kekkosen puoliso. Sylvi Kekkonen ei ollut kotonaan presidentin puolisona, hän oli kauhuissaan, kun hänen miehensä valittiin presidentiksi.
Kirja sijoittuu lähinnä vuoteen 1966, jolloin Marja-Liisa Vartio kuoli. Hän oli Sylvin läheinen ystävä. Kirja rakentuu Sylvin päiväkirjoista, käynneistä Katermassa, joka oli perheen kesämökki ja Essi Renvallista tekemässä rintakuvaa Sylvistä.
Katermassa Sylvi puhuu ajatuksissaan Marja-Liisa Vartiolle elämästään ja ikävästään ystävää kohtaan. Hänen kanssaan Sylvi pystyi myös puhumaan kirjoittamisestaan. Katermassa Sylvi käy myös läpi päiväkirjojaan ja muistojaan. Hänen kirjoittamistaan leimasi se, että hän oli presidentin puoliso eikä hän päässyt julki omana itsenään. Johanna Venhon kirja poistaa tätä vääristymää ja on siksi kunnianosoitus Sylvi Kekkoselle. Kirjassa kerrotaan myös, kuinka Sylvi kärsi Urhon välinpitämättömyydestä häntä kohtaan ja Urhon muista naisista, jotka olivat julkisia salaisuuksia.
Urho katsoi minuun, näkikö hän minua vai oliko ajatuksissaan, en tiedä.Olen minä ollut Katermassa yksin ennenkin ja vielä useammin jonkun ystävän kanssa. Sinunkin kanssasi, Marjaliisa.
Urho kilisti lusikkaa kupissa ja sanoi: Eikös sekin ollut elokuuta, kun kävitte siellä Marjaliisan kanssa. Hän näytti tyyneltä, mutta minun silmiini tulvahti vettä.
Kun jonkun kanssa elää neljäkymmentä vuotta yhdessä, on iso osa ajatuksista jaettua virtaa. Ja tämänkin Urho on tajunnut, koko kesän Kultarannassa hän on nähnyt, että suren sinua, vaikken ole siitä mitään sanonut. Ja tämä kummallinen tapa, että olen alkanut puhua sinulle mielessäni, pitäsikö siitä huolestua. Koko kesän on tuntunut, että katselet minua ja odotat vastausta kysymykseen, joka jäi ilmaan lähtiessäsi.
Kirjailija on onnistunut luomaan eläneestä henkilön persoonasta uskottavan ja nautittavan tarinan, romaanin. Hän on tehnyt paljon taustatyötä, joka on edellytys sille, että pystyy menemään henkilön nahkoihin.
Johanna Venho: Ensimmäinen nainen : Elämä Kekkosen varjossa. WSOY 2019.
———————————-
Muuta kesällä luettua. Näitä voin suositella:
Thuy, Kim: Ru. Gummerus 2019. Suomentanut Marja Luoma.
Omaelämäkerrallinen romaani Vietnamista, venepakolaisuudesta ja uudesta elämästä Kanadassa. Katkelmallinen romaani, josta kuitenkin muodostuu kokonainen kuva. Vietnamin kielessä ru tarkoittaa kehtolaulua tai tuudittamista.
Juha Siro: Yllämme kaartuva taivas. Like 2019.
Romaani kuvaa kahdessa aikatasossa ihmisiä, joihin sodan pahuus vaikuttaa. Vaikka ollaan kahdessa ajassa, tulevaisuudessa ilmastonmuutoksen aiheuttamalla tuhoalueella aavikolla ja toisen maailmansodan fasismin tuhoissa, kirja on ajaton ihmisyyden kuvaus. Vaikuttava lukukokemus.
KIRJAPIISKU 