Mitä en koskaan oppinut

Leena Krohn on kirjoittanut esseekirjan, jossa hän palaa lapsuuteensa ja nuoruuteensa, vaikka hän kirjan jälkisanojen mukaan oli päättänyt, ettei koskaan kirjoita omasta menneisyydestään. Kirja valottaa hienosta hänen kirjailijakuvaansa ja ajatusmaailmaansa. Lopussa on kahdeksan runoa otsikolla Uskoisinko silmiäni. Kirjan aluksi Krohn mainitsee neljä lausetta, jotka ovat kulkeneet läpi hänen elämänsä: Elämä on unelma, josta herättyämme jää … Jatka lukemista Mitä en koskaan oppinut