Tua Forström: Merkintöjä

Runoilijan kahdestoista runokokoelma Merkintöjä (Anteckningar, suomentaja Jyrki Kiiskinen), on hieno ja koskettava kokonaisuus. Runot menevät ihon alle. Runoissa on muistoja lapsesta, Vanessasta ja surua lapsen kuolemasta. Luen, että runoissa käsitellään kirjailijan oman lapsenlapsen kuolemaa. Ui kevyesti ui perhosta ui hoikkia käsivarsia viileyttä / vesivärejä ui ulos kohti majakkaa rakkaani ui kotiin / ui veden alla … Jatka lukemista Tua Forström: Merkintöjä

Luonto meissä

Kaksi kirjaa, joihin olen palannut ja joiden ajatuksia olen lukenut uudelleen, ilmestyivät vuonna 2017. Miksi edelleen palaan näihin kirjoihin? Siksi että olen löytänyt niistä itseäni ja saanut vahvistusta omille kokemuksilleni. Valdur Mikitan pohtii kirjassaan Kantarellin kuuntelun taito suomalais-ugrilaisen ihmisen suhdetta luontoon. Kirjassa kuvataan myös virolaisille tyypillisiä kulttuurin piirteitä. Suomalaisen lukijan on mielenkiintoista miettiä yhtäläisyyksiä ja … Jatka lukemista Luonto meissä