Sinisessä muistikirjassa Eeva Kilpi antaa meille luettavaksi ja samaistuttavaksi ajatuksiaan runoina ja aforismeina. Kirjassa on päiväkirjamerkintöjä 20 vuoden ajalta. Pohjana on lapsenlapselta vuonna 1999 saatu muistikirja. Kilpi itse kertoo kirjassa näin: ... Tämä on merkityksellistä tekstiä kaikki, sellaista joka itsestään pyrkii paperille - juuri sillä tavalla ovat kaikki nämä ajatukset syntyneet - kuin itsestään, sisäisestä … Jatka lukemista Sininen muistikirja
Kevään uutuuksista Adélen kysymys ja Luumun polte
Minä, niin kuin monet muutkin, odotin Joel Haahtelan uutta kirjaa innokkaana. Rakastan hänen tyyliään kirjoittaa. Uusin kirja Adélen kysymys on hänen yhdestoista romaaninsa. Se on pienoisromaani, jossa mies matkustaa Etelä-Ranskassa sijaitsevaan luostariin kolmeksi viikoksi. Kirjan rakenne muodostuu näistä kolmesta viikosta. Mies haluaa selvittää Pyhän Adélen myyttiä ja kohtaloa. … Jatka lukemista Kevään uutuuksista Adélen kysymys ja Luumun polte
Emma Hooper: Koti-ikävän laulut
Finn ja Cora olivat lautalla, matkalla kohti länttä. Aurinko oli laskenut, ja heidän vanhempansa nukkuivat toisiaan vasten nuokahtaneina matkalaukkujen ja pahvilaatikoiden keskellä. Lähettyvillä ei ollut muita. Oli niin sumuista, ettei ikkunoista nähnyt ulos, eikä niistä siis kannattanut tähyillä veneiden valoja eikä mitään muutakaan. Oli niin hiljaista ja myöhäistä, etteivät Finn ja Cora voineet soittaa, ja … Jatka lukemista Emma Hooper: Koti-ikävän laulut
Japanilainen haibun ja kiinalaiset vuoristoelämärunot
Käsite haibun ei ollut minulle tuttu ennen kuin tutustuin Pirkko Lastikan runokokoelmaan Etäisten teiden haibun. Kirjan alussa on määritelmä: runo, jossa yhdistyvät proosa ja haiku, on haibun. Edelleen kerrotaan, että haibunin juuret ovat 1600-luvun Japanissa, ja … Jatka lukemista Japanilainen haibun ja kiinalaiset vuoristoelämärunot
Tua Forström: Merkintöjä
Runoilijan kahdestoista runokokoelma Merkintöjä (Anteckningar, suomentaja Jyrki Kiiskinen), on hieno ja koskettava kokonaisuus. Runot menevät ihon alle. Runoissa on muistoja lapsesta, Vanessasta ja surua lapsen kuolemasta. Luen, että runoissa käsitellään kirjailijan oman lapsenlapsen kuolemaa. Ui kevyesti ui perhosta ui hoikkia käsivarsia viileyttä / vesivärejä ui ulos kohti majakkaa rakkaani ui kotiin / ui veden alla … Jatka lukemista Tua Forström: Merkintöjä
Luonto meissä
Kaksi kirjaa, joihin olen palannut ja joiden ajatuksia olen lukenut uudelleen, ilmestyivät vuonna 2017. Miksi edelleen palaan näihin kirjoihin? Siksi että olen löytänyt niistä itseäni ja saanut vahvistusta omille kokemuksilleni. Valdur Mikitan pohtii kirjassaan Kantarellin kuuntelun taito suomalais-ugrilaisen ihmisen suhdetta luontoon. Kirjassa kuvataan myös virolaisille tyypillisiä kulttuurin piirteitä. Suomalaisen lukijan on mielenkiintoista miettiä yhtäläisyyksiä ja … Jatka lukemista Luonto meissä
Vuonna 2018 luettua
Tein listauksen vuonna 2018 lukemistani kirjoista: romaaneista, runoista, tietokirjoista ja muista kirjaelämyksistä. En kirjannut listaan matkakirjoja, puutarha- ja käsityökirjoja. En myöskään niitä, jotka jäivät kesken. Voit verrata tätä omaan lukulistaasi ja ehkä saat myös lukuvinkkejä. Romaanit Aareleid, Kai: Korttitalo Berlin, Lucia: Siivoojan käsikirja Ferrante, Elena: Kadonneen lapsen tarina Ferrante, Elena: Ne jotka lähtevät ja ne … Jatka lukemista Vuonna 2018 luettua
Jouluruno
Jouluruno haurasta, haikeaa, sinistä valoa. helposti särkyvää hiljaisuutta. kranssin kuivakukkien hapertuva kauneus. sokeririhmat. lumihiutaleiden höyhenet asettuvat hiljalleen siiviksi suojaamaan. kannattelen hämärän häilyvää hetkeä. c Seija Salminen 2018
Haruki Murakami: Komtuurin surma
Halusin lukea Haruki Murakamin uusimman kirjan ja tein varauksen kirjastoon. Olin lukenut kirjailijalta aikaisemman muun muassa Kafka rannalla -kirjan ja uskoin, että tämäkin olisi kiinnostava. Kun sain kirjastosta viestin, että kirja on noudettavissa, lähdin hakemaan sitä. Minua odotti 825-sivuinen järkäle ja ajattelin, miten kirjan lukemisen kanssa mahtaa käydä. Kun aloin lukea, kirja vei kuitenkin mennessään eikä … Jatka lukemista Haruki Murakami: Komtuurin surma
Katja Kettu: Rose on poissa; Fintiaanien mailla
Lempi, Pikku Käpälä, joka on puoliksi intiaani ja puoliksi suomalainen, tulee 45 vuoden jälkeen entiselle kotiseudulleen reservaattiin selvittääkseen äitinsä Rosen kohtaloa. Rose katosi 1970-luvulla ja samoihin aikoihin hänen isänsä Ettu Haverinen menetti muistinsa. Lempi sai puhelun reservaatista, että hänen apuaan tarvittaisiin, koska Ettun muisti oli palannut … Jatka lukemista Katja Kettu: Rose on poissa; Fintiaanien mailla
KIRJAPIISKU 