Olen lukenut 650-sivuisen Ishiguron kirjan herra Ryderistä, kuuluisasta pianistista, joka on tullut eurooppalaiseen kaupunkiin pitämään konserttia. Välillä luin sivuja harppoen ja aloin jo uupua niin kuin Ryderkin kaikkien käänteiden ja tapahtumien pyörteessä, mihin hän joutui. Kirja on unenomainen tapahtumien ketju, kuin painajaisuni, jossa eksytään ja joudutaan sivupoluille eikä koskaan päästä perille. Ryder majoittuu hotelliin, ja … Jatka lukemista Surullinen pianisti
Kumpi oli ensin: kuva vai sana?
puutarhassa asuu japanilainen haiku nainen katoaa kasvien peittoon, henkien sekaan osaksi runoa väreilevä valo sytyttää liljojen kukinnot purppuranpunaiseen tuleen vihreässä lehvistössä pilkistävät kuokan varsi aurinkohattu ©Seija Salminen --------------------------------------------------- auringon valo nyrjäyttää värit laitamille sinkoaa heleän punaista keltainen haalentuu - syvänpunainen sisin Daaliat kukkivat mieli yrittää väistää näkyä kaupungissa ihmisten keskellä räjähtää, huutoa. itkua, … Jatka lukemista Kumpi oli ensin: kuva vai sana?
Vuonna 2019 luettua
Kirjoitan tähän listauksen vuonna 2019 lukemistani kirjoista. Suurin osa on vuonna 2019 ilmestyneitä, joitakin vanhempia on mukana. Suoraan kirjoittamiseen liittyviä kirjoja, joita olen lueskellut taustatyönä, en ole ottanut mukaan. En myöskään puutarha- ja käsityökirjoja. Silloin kun on kirjoitusvaihe päällä, ei tule paljonkaan luettua. Proosa: Joel Haahtela: Adelen kysymys++ Elina Hirvonen: Punainen myrsky Emma Hooper: Koti-ikävän … Jatka lukemista Vuonna 2019 luettua
Japanilaista viisautta
Tänä vuonna ilmestynyt Noriko Morishitan kirja Tyttö ja teeseremonia sisältää 15 oivallusta elämästä, ja kirjassa on saman verran lukuja. Kirja kertoo japanilaisen teeseremonian harjoittamisesta ja siitä, miten sen kautta oppii huomaamaan syvemmin ympäristöään eri vuodenaikoina ja jotakin myös elämän tarkoituksesta. Kirjaa lukiessa saa oivalluksia omaan elämäänsä, vaikka ei teeseremoniaa harjoittaisikaan. Seuraavassa on sitaatti kirjailijan sanoista … Jatka lukemista Japanilaista viisautta
Tanssikaa!
Odotukset olivat korkealla, kun aloin lukea Riitta Jalosen uutsinta kirjaa. Olinhan lukenut Kirkkaus-teoksen ja ihastunut siihen mielen määrin. Kirjan alku tuntui aluksi vieraalta, ei houkuttelevalta. Onneksi jatkoin lukemista, joka palkitsi päähenkilön sisäisten tuntojen ja muistojen kuvauksilla. Alussa ollaan nykyhetkessä, välillä sodanjälkeisessä ajassa 1950-luvulla. Aika kulkee limittäin ja lomittain päähenkilön Elisabetin ajatuksissa. Kirjassa pääosan saavat perhe … Jatka lukemista Tanssikaa!
Syksyn luettuja kirjoja
Alkusivulla määritellään sana bolla: 1. haamu, näkymätön, peto, piru 2. tuntematon eläinlaji, käärmeenkaltainen olento 3. ulkopuolinen Romaani on kauhea ja traaginen kertomus sodasta ja Arsimista ja Milosista, jotka rakastuvat Kosovossa Pristinassa sodan syttymisen kynnyksellä. Arsim on albaani ja tahollaan naimisissa Ajshen kanssa. Hän on aloitteleva kirjailija ja kirjallisuudenopiskelija. Milos on serbi ja opiskelee lääkäriksi. Tämä … Jatka lukemista Syksyn luettuja kirjoja
Sinelmiä ja muuta luettua
Kirjan lähtökohtana on sininen väri, ultramariini, ja mikä tahansa sininen. 2. Niin minä rakastuin väriin - tässä tapauksessa siniseen -kuin olisin langennut lumoukseen, jossa halusin kaikin voimin pysyä., josta halusin pois, vuoron perään. 6. Rakkauteni alkumaisema on puoliympyrä sokaisevan turkoosia merta. Sellainen sini tekee pelkällä olemassaolollaan elämästäni merkityksellistä siksi, että olen nähnyt sen. Että olen … Jatka lukemista Sinelmiä ja muuta luettua
Runovideo
Osallistuin Lahden Runomaratonin videorunokilpailuun runollani Varjomaailma. En sijoittunut parhaiden joukkoon, mutta sitä oli hauska tehdä. Ks. video täältä: Runovideo Lahden Runomaratonin kilpailuun 2019 Valo ja vesi Varjomaailma unen valkoiset pilvet liikkuvat varjoina veden pinnalla tuuli ei nuku kaupunki kohisee ja välkkyy toisesssa maailmassa lumen hiljaisuus, onkalon pimeys varis hankien vartijana valo sulattaa jään halkaisee maan … Jatka lukemista Runovideo
Kuukausi residenssissä. Matkapäiväkirjan sivuja.
6.5.2019 Saavuin iltapäivällä bussilla Tallinnasta Haapsaluun, ja kävelin majapaikkaani Villa Werneriin Suur-Lossikadulle matkalaukkua vetäen ja reppu selässä. Avaimet minulla oli jo asuntoon. Repussa oli läppäri, jolla on tarkoitus kirjoittaa täällä, ja muistikirja, johon kirjoitan vaikutelmia ja runonpätkiä. Asunto on toisessa kerroksessa. Se on viihtyisä, virolaiseen tapaan kotoisa yksiö. Pieni keittiö, jossa on ruokapöytä, toinen huone, … Jatka lukemista Kuukausi residenssissä. Matkapäiväkirjan sivuja.
Sininen muistikirja
Sinisessä muistikirjassa Eeva Kilpi antaa meille luettavaksi ja samaistuttavaksi ajatuksiaan runoina ja aforismeina. Kirjassa on päiväkirjamerkintöjä 20 vuoden ajalta. Pohjana on lapsenlapselta vuonna 1999 saatu muistikirja. Kilpi itse kertoo kirjassa näin: ... Tämä on merkityksellistä tekstiä kaikki, sellaista joka itsestään pyrkii paperille - juuri sillä tavalla ovat kaikki nämä ajatukset syntyneet - kuin itsestään, sisäisestä … Jatka lukemista Sininen muistikirja
KIRJAPIISKU 