Japanilaista viisautta

Kansikuva

Tänä vuonna ilmestynyt Noriko Morishitan kirja Tyttö ja teeseremonia sisältää 15 oivallusta elämästä, ja  kirjassa on saman verran lukuja.

Kirja kertoo japanilaisen teeseremonian harjoittamisesta ja siitä, miten sen kautta oppii huomaamaan syvemmin ympäristöään eri vuodenaikoina ja jotakin myös elämän tarkoituksesta. Kirjaa lukiessa saa oivalluksia omaan elämäänsä, vaikka ei teeseremoniaa harjoittaisikaan.

Seuraavassa on sitaatti kirjailijan sanoista johdannosta:

Neljä vuodenaikaa – kevät, kesä, syksy, talvi – on vanhassa kalenterissa jaettu kahteenkymmeneenneljään. Mutta minulle jokaviikkoiset teen harjoitukset, jokainen kerta, on toisasiassa oma vuodenaikansa.
   Eräänä päivänä satoi kaatamalla. Kuuntelin sateen kohinaa vain siihen keskittyen, kun äkkiä minusta tuntui kuin huone ympärilläni olisi kadonnut. Olin rankkasateessa. Sadetta kuunnellessani muutuin lopulta itsekin sateeksi ja ropisin sensein talon pihapuihin.
   Tätäkö eläminen tarkoittaa!
   Ihoni nousi kihelmöiden kananlihalle.
   Jatkaessani teen parissa sellaisia hetkiä tuli silloin tällöin kuin määräaikaistalletuksen määräaika olisi täyttynyt. Ei niin, että olisin tehnyt mitään erityistä. Vietin tuiki tavallista parikymppisen elämää, sitten täysin tavanomaista kolmikymppisen elämää ja sen jälkeen nelikymppisen arkea.

Kirjailija on opiskellut teeseremoniaa opettajan, sensein, johdolla 25 vuotta joka viikko. Kirjaa lukiessa saa käsityksen myös seremonian eri vaiheista elämänviisauden ohella, ja se on myös mielenkiintoinen sukellus japanilaiseen kulttuuriin.

Noriko Monishita: Tyttö ja teeseremonia : 15 oivallusta elämästä. Suom. Markus Mäkinen. Otava 2019.


 

Toinen tänä vuonna ilmestynyt käännöskirja: Beth Kemptonin Wabi sabi, sisältää alaotsikkonsa mukaisesti japanilaista viisautta täydellisen epätäydelliseen elämään. Sen ajatukset uppoavat hyvin myös suomalaiseen ihmiseen, joka ammentaa voimaa vuodenaikojen vaihtelusta ja joka nauttii karusta luonnonkauneudesta.

Kirja on matka yksinkertaiseen kauneuteen, luonnonyhteyteen, elämän ilon löytämiseen ja sisäisen rauhan etsintään. Sitä kaikkea on käsite wabi sabi. Se on vaikeasti määriteltävissä oleva japanilainen käsite, jolle ei ole edes yleistä määritelmää japanin kielessä. Käsitteestä wabi sabi on silti kirjoitettu useita kirjoja, ja Kemptonin kirja on hyvä yritys. Sitä voi lueskella ja sovittaa osia omaan elämäänsä. Kirjailija on asunut ja opiskellut Japanissa ja tuntee japanilaista kultuuria.

Lainaus johdannosta:

Taivaalla utuinen kuu pilkistää puiden lomasta hehekuen hopeisen lumoavan lammen yllä. Pudonneet lehdet ajelehtivat veden pinnalla, ja koikarpin hahmo näkyy epäselvästi maitomaisen sameassa vedessä. Enää viikko, ja monet nämä puut ovat lehdettömiä. Kuukauden kuluttua kenties jo lumen peitossa.
   Poimin käteeni pudonneen momijin lehden, joka on hehkuvan viininpunainen ja reunoistaan käpertynyt. Se on aarre, ryppyinen ja paperimainen, kuin isoäitini kämmentausta. Tunnen jonkin sopen sydämessäni avautuvan. Juuri nyt minulla on kaikki, mitä kaipaan. Tunnen hiljaista tyytyväisyyttä, jota sävyttää haikeus tietäessäni, että tämä ohikiitävä hetki ei enää koskaan palaa.
Tämä on 
wabi sabin maailma.

Beth Kempton: Wabi sabi : japanilaista viisautta täydellisen epätaydelliseen elämään. Suom. Antti Immonen. Basam Books 2019.

 

 

Advertisement

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s