Finn ja Cora olivat lautalla, matkalla kohti länttä. Aurinko oli laskenut, ja heidän vanhempansa nukkuivat toisiaan vasten nuokahtaneina matkalaukkujen ja pahvilaatikoiden keskellä. Lähettyvillä ei ollut muita. Oli niin sumuista, ettei ikkunoista nähnyt ulos, eikä niistä siis kannattanut tähyillä veneiden valoja eikä mitään muutakaan. Oli niin hiljaista ja myöhäistä, etteivät Finn ja Cora voineet soittaa, ja merenkäynti oli niin kovaa, etteivät he voineet lukea. He saattoivat ainoastaan kertoa tarinoita. Kertoa tätä tarinaa.
Mitä sitten tapahtui? kysyi Cora.
Kaikki muut asiat, vastasi Finn.
Tästä kirjan tarina alkaa ja tähän se loppuu. Kirjassa kuvataan Connorien perheen elämää syrjäisessä kalastajakylässä Newfoundlandissa Kanadassa. Elinehdot ovat muuttuneet 1990-luvulla niin että kalastusta on enää mahdoton harjoittaa, koska kalaa ei enää ole. Connorien perhe on viimeinen perhe, joka lähtee pois kylältä. Sitä ennen vanhemmat Martha ja Aidan ovat käyneet pohjoisessa töissä aina vuorotellen kuukausi kerrallaan. Sitä ennen he ovat eläneet kalastuksella.
Kirjassa kerrotaan Marthan ja Aidanin rakkaustarinaa heidän tapaamisestaan lähtien. Eri vuosikymmenet, menneisyys ja nykyisyys, lomittuvat tekstissä kuin meren aallot. Merenneitojen laulut lomittuvat myös kertomukseen. Ne ovat vanhoja kansanlauluja, joita Aidan ja Martha laulavat merellä ja rannalla olleessaan.
Finn soittaa harmonikkaa ja käy soittotunneilla. Hän on saanut siskoltaan Coralta syntymäpäivälahjaksi kirjan: Kokoelma Newfoundlandin kasviston ja eläimistön innoittamia jigejä, reelejä ja laulusävelmiä. Corakin on musikaalinen, hän soittaa viulua. Hän koristelee kylän taloja, jotka ovat jääneet tyhjilleen ihmisten muutettua pois, maailman eri paikkojen tyyliin. Syntyi Meksiko-talo, Italia, Luxemburg, Thaimaa, Tasmania ja Atlantis. Se on hänen tapansa käsitellä omaa kaipuutaan pois kylästä. Hän lähteekin, ja Finn jää yksin ainoaksi lapseksi kylään.
Finn yrittää saada kadonneet kalat takaisin heidän lähivesilleen. Hän uskoo keksineensä, miten kalat houkutellaan takaisin. Finn haluaa kaiken palaavan ennalleen. Kunnes tulee viimeinen ilta ennen lähtöä.
… ja rouva Callaghan veti harmonikan palkeen auki
ja Cora kohotti jousen
ja tähtien valo lankesi maahan
ja Finnin lamppujen vihreä valo loisti kohti taivasta
ja merkkiliput lepattivat tuulessa lakaamatta
ja joka puolella ympärillä meri
meri
meri
oli tumma, tyhjä ja odottava,
valmis.
Kirja on herkkä ja haikea kertomus ihmisten joutumisesta pois juuriltaan, maastamuutosta, perinteiden ja vanhojen elinkeinojen katoamisesti, jonka taustalla on raadollinen yhteiskunnan muutos sekä ahne ryöstökalastus pohjoisen vesillä.
Emma Hooper: Koti-ikävän laulut. Gummerus 2019. Suomentanut Satu Karhulahti. Alkuteos: Our Homesick Songs.
KIRJAPIISKU 