Käsite haibun ei ollut minulle tuttu ennen kuin tutustuin Pirkko Lastikan runokokoelmaan Etäisten teiden haibun.
Kirjan alussa on määritelmä: runo, jossa yhdistyvät proosa ja haiku, on haibun. Edelleen kerrotaan, että haibunin juuret ovat 1600-luvun Japanissa, ja että haikurunoilijana tunnettu Matsuo Bashoo (1644-1694) on haibunin suuri klassikko. Onhan se kuitenkin tuttu, koska olen lukenut Kai Niemisen suomentamia Bashoon runoja ja matkakertomuksia. Kirjan lopussa on lähdeluettelo, jossa on lueteltu Bashoon suomennetut kirjat. Ja haiku- ja tankarunous ovat etenkin olleet kiinnostukseni kohteita jo nuoresta.
Pirkko Lastikan runokokoelman innoittajana on siis ollut Bashoo, ja osa haibuneista on ikään kuin vuoropuhelua hänen runoutensa kanssa. Kokoelma on jaettu seitsemään eri osioon. Tässä on runo osiosta Pohjoisen tiellä:
Kuulet runon hengityksen
Aamuvarhaisella luet Riehaantunuttua pilveä. Zen seuraa mustikkametsään.
Sormet koskevat syvää sinistä ja mieli, mieli niin kevyt ja ilmava.
kotimatkalla
koluttu polku: sateen
kastama virta
Runot ovat kuitenkin ihan oma äänisiä, kauniita haikuja, jotka yhdistyvät hienosta proosaan. Maisemat niissä ovat merellisiä, saaren luontoa ja elämää kuvaavia, asuuhan runoilija Hailuodossa. Hauska runo on Äidin haibun. Siinä eteläkarjalainen äiti saa runossa murteella kirjoitetun äänen.
Pohjoinen luonto saa kuvauksensa, myös arki ja muistot limittyvät. Kirja on oikea helmi, löytö suorastaan.
Lopuksi yksi haibun osiosta Heijastusten saari:
Ruusulampun lohtu
Tuuli ujeltaa, kasaa pilvet ja pimeän.
Eikä ihminen elä marraskuun pimeästä, sen villanharmaasta valosta kyllä,
päivien unenpehmeistä peitoista. Kun tiistaista torstaihin sataa harmaata
sadetta harmaaseen maahan, marraskuun pieniä sanoja, vain ruusulamppu
sinun ja pimeän välissä, teekupin lähde, kirjojen lohturivit.
Hiljaiset aamut –
hämärän lukinseitti
seuloo sanoja
Pirkko Lastikka: Etäisten teiden haibun. Basam Books 2017.
**********
Kiinalaisen runouden ystäville on ilmestynyt Miika Pölkin suomentama kiinalaisen munkin Shiwu Qinggongin runojen kokoelma. Jo kirjan nimi herättää kiinnostuksen, ja alaotsikko on Ajatuksia vuorilta. Jälkisanoista käy ilmi, että Shiwu vetäytyi elämästä ja asettui asumaan vuorille vuonna 1312. Hän alkoi kirjoittaa aherrusta ja vaivannäköä vaativasta mutta huolettomasta vuoristoelämästään runoja, jotka kuuluvat Kiinassa vuosisatoja harrastetun vuoristoelämärunojen parhaimmistoon.
Paitsi arkista elämää ja luontoa ympärillä vuodenaikoineen, runoissa kuvataan vanhenemista. Ne ovat usein humoristisia.
Rakensin majani Punapilvivuoren huipulle,
vietän päiväni kitkien ja istuttaen.
Toista tusinaa kerrospeltoa,
pari kolme miestä käy tietä pitkin.
Kaivoin lammen kuuta varten,
myyn puuta ostaakseni viljaa.
Vanhus turhia hankkeita vailla,
olen kertonut kaiken itsestäni.
Kirja on nautinnollinen lukukokemus, runojen käännökset ovat hienon hienoja. Lopun selitysosa täydentää kiinalaisen ajatusmaailman tuntemusta.
Shiwu: Kaivoin lammen kuuta varten : ajatuksia vuorilta. Art House 2018. Valikoinut, suomentanut ja toimittanut Miika Pölkki.
KIRJAPIISKU 