Runoilijan kahdestoista runokokoelma Merkintöjä (Anteckningar, suomentaja Jyrki Kiiskinen), on hieno ja koskettava kokonaisuus. Runot menevät ihon alle. Runoissa on muistoja lapsesta, Vanessasta ja surua lapsen kuolemasta. Luen, että runoissa käsitellään kirjailijan oman lapsenlapsen kuolemaa.
Ui kevyesti ui perhosta ui hoikkia käsivarsia viileyttä / vesivärejä ui ulos kohti majakkaa rakkaani ui kotiin / ui veden alla kevyesti sylissä ui eskimopusuja / vesipusuja vesi-itkua ui suoraan syliin lunta kasvoissa / ja hiuksissa ja pienet siniset talot ja tulivuoret rakas /…
Lapsen maailma ja samalla ihmisenä oleminen nousevat runoissa ihmeellisesti esiin. Runoissa on myös muistumia Islannista, joka on yksi runojen miljöistä. Kokoelma sisältää vuoropuhelun Vilja-Tuulia Huotarisen kanssa. Kirjassa on runo Pilvi itku ja sumu… Forsströmin aikaisemmasta runokokoelmasta ja Huotarisen vuonna 2013 Jano-lehdessä julkaistu proosaruno, jonka lähtökohtana oli Forsströmin runo: Mitä pilviä ne on? Mitä sumua se on? Valuuko kaulaa pitkin sadetta? Valuuko kaulaa pitkin kyyneleitä? Näkeekö kalat unia? Uiko kalat unissa… Kirjassa on myös sitaatteja W. G. Sebaldin Austerlitz-romaanista sekä Ralph Emersonilta.
Kokoelma on surukirja ja samalla merkityksellistä runoutta.
Pöydällä on väriliituja, sakset ja teippiä
Kun sydän on surullinen kaikki
maailman vesi muuttuu kyyneliksi
KIRJAPIISKU 