Halusin lukea Haruki Murakamin uusimman kirjan ja tein varauksen kirjastoon. Olin lukenut kirjailijalta aikaisemman muun muassa Kafka rannalla -kirjan ja uskoin, että tämäkin olisi kiinnostava. Kun sain kirjastosta viestin, että kirja on noudettavissa, lähdin hakemaan sitä. Minua odotti 825-sivuinen järkäle ja ajattelin, miten kirjan lukemisen kanssa mahtaa käydä.
Kun aloin lukea, kirja vei kuitenkin mennessään eikä sivumäärällä ollut väliä. Tosin sängyssä selällään lukeminen ei onnistunut niin kuin yleensä, ja luinkin sitä enimmäkseen tuolilla istuen. Kirjan päähenkilö on taidemaalari, joka oli viime aikoina maalannut vain muotokuvia. Hän oli kuitenkin kadottanut luomisen ilon, ja hänen avioliittonsa oli myös kriisissä. Siitä alkaa yhdeksän kuukauden pituinen matka miehen mieleen ja henkien maailmaan. Se on matka luomisen vaikeuteen, taiteen olemukseen, metaforiin ja taiteen ideaan. Siinä maailmassa idea saa konkreettisen muodon, maalauksen hahmot alkavat elää. Komtuurin surma on nimi maalaukselle, jonka päähenkilö löytää väliaikaisen majapaikkansa ullakolta. Majapaikan omistaja on kuuluisa taidemaalari, joka ei vanhuudeltaan enää pystynyt siellä asumaan. Hän on maalannut taulun, mutta kätkenyt sen. Kun päähenkilö ottaa taulun esille, outoja asioita alkaa tapahtua. Maalaus viittaa myös Mozartin oopperaan Don Giovanni, jossa yhtenä rooleista on komtuuri. Tammen sivuilla komtuurin selitetään olevan ritarikunnan päällikkö.
Kirja on moniulotteinen eikä sitä pysty tyhjentävästi analysoimaan. Sen teemat ovat tulkittavissa eri tavoin lukijasta riippuen. Se ulottuu fantasiamaailmasta, taiteen tekemisestä ja ihmissuhteista toisen maailmasodan historiaan. Minulle se näyttäytyi päähenkilön itsensä etsimisenä, jossa matkan varrella oli koettelemuksia, joista selvittyään hän tiesi miten jatkaa elämäänsä. Myös lapsena kuolleen siskonsa kuoleman hän pystyi hyväksymään. Välillä hän joutuu seikkailuun henkiolentojen seurassa, missä kaksoismetaforaa täytyi varoa. Hän löytää tien takaisin todelliseen maailmaan.
Kirjaa lukiessani saan mielleyhtymiä japanilaiseen taiteeseen. Mieleen tulevat Akira Kurosawan elokuva Unet sekä Hayao Miyazakin Henkien kätkemä -animaatioelokuva. Henkien kätkemä -elokuvassa esiintyy myös Kasvoton niin kuin Murakamin kirjassakin. Kirja alkaa prologilla:
Kun heräsin tänään lyhyiltä päiväunilta, edessäni oli kasvoton mies. Hän istui tuolilla vastapäätä sohvaa, jolla olin nukkunut, ja tuijotti minua kuvitteellisilla silmillään.
Mies oli kookas, ja hän oli pukeutunut samalla tavalla kuin tavatessamme ensimmäistä kertaa. Hänellä oli pitkä tumma päällystakki ja musta leveälierinen hattu, joka kätki puolet hänen puuttuvista kasvoistaan.
”Tulin teettämään muotokuvan”, kasvoton mies sanoi varmistettuaan ensin, että olin hereillä.
Voin suositella kirjaa. Sen unenomainen maailma jää pitkäksi aikaa ajatuksiin. Luetusta pulpahtaa mielleyhtymiä eri asioihin, ja kirjaa voi tarkastella monesta kulmasta käsin.
Haruki Murakami: Komtuurin surma. Tammi 2018, 825 sivua.
KIRJAPIISKU 
Minäkin pidin kirjasta, se koukutti ja houkutti lukemaan nopeasti. Tämä oli kai yhdeksäs lukemani Murakami, sanoisin että yksi parhaista (kaikki ovat olleet hyviä, ehkä Suurta lammasseikkailua lukuun ottamatta). Tässä kirjassa tykkäsin erityisesti taidekuvauksesta, olisin halunnut nähdä ne maalaukset.
TykkääTykkää
Niin, yli 800 sivua menivät nopeasti. Maalaukset olisi tosiaan hieno nähdä oikeasti eikä vain mielikuvituksessa. Yritin googlettaa Komtuurin surma -maalausta, olisiko se olemassa, mutta eihän sekään tietenkään ole.
TykkääTykkää